Haasteita loppuvuoteen

  Päätin lähteä kahteen haasteeseen mukaan.
Löysäpipoisten KyJyyn

(KyJy 2016 eli Kesäyöstä jouluyöhön. Tarkoituksena on aloittaa 20… neule- tai virkkaustyötä aikavälillä 24.6-30.9 (silmukat puikolla/koukulla lasketaan jo aloitukseksi!) ja saattaa ne valmiiksi 24.12 klo 24.00 mennessä. Viimeinen ilmoittautumispäivä oli 17.6.)

 ja vanhat neulomolaiset KyJy 2016.

( Tehdään 20 työtä joiden pitäisi olla valmiita 24.12.16 mennes. Painolla ei oo välii. 12 aloitusta tulisi olla tehtynä 15.09.16 mennessä. Loput pitäs olla alotettuna 31.10.16 mennessä.)
 Saattaa olla että onnistuminen edellyttää isoa kasaa sukkia eikä juurikaan isompia töitä, mutta urakkaa siinä tulee olemaan riittämiin ennen joulua. Pukinkontti toki alkaa täyttyä tasaiseen tahtiin näiden myötä. Loppuvuotta lähestyessä täytyy varmaan jälleen ottaa aamun tunnit avuksi, kuten viime vuonnakin tein, jotta sain joululahjoja valmiiksi. Toivottavasti pikkuiset antavat välillä äidille omaa aikaa käsitöihin. Ensimmäisen työn aloitin jo juhannuksena maalla:

  Juu sukkaa pukkaa, mut eipä si taas jalkoja palele. Meillä on kyl lapset tottuneet villasukkia pitämään. Tasaiseen tahtiin sukkia tulee pesuun, vaikka on kesäaika. Mut mikäs sen mukavampi jalassa sateisena päivänä. Kovasti alkoi heti ennen juhannusta joulututtamaan, joten koriin juhannuksen viettoon hyppäsi lempiharmaa 7-veikkakerä sekä kaveriksi joulunpunainen jämäkerä. Tuosta punaisesta Tein Emmalle sukat ja tumput viimejouluksi. Muutamiin sukkiin siitä ainakin raitoja vielä piisaa. Ja hei; jouluun on alle puoli vuotta :-)

Kuvastuksia

 Koska en edelliseen postaukseen kuvia ehtinyt loppuun laittaa, niin tehdään tämä päivitys sitten lähinnä vanhojen käsitöiden kuvilla. Paljon jää kaikkea kuvaamatta, kun muistaa vasta sen jälkeen, kun on lahjan antanut, että kuvaamatta jäi. Mutta kaivellaan nyt jotakin arkistojen kätköistä, niin päästään sitten edes tähän vuoteen. Tämän vuoden kuvat taidan silti säästää vielä eteenpäin ;)

Emman sukat

vauvalahjaksi tehtyjä sukkia

Nämä myös

Lahjaksi tehdyt sukat

Rakastan kinuskikakkua ( Tän vuoden kuvissa näitä lisää ;D )

vuoden viimeisiä 2015; itselle sukat ja Emmalle tumput

Emman lemppari unisukat Novita Pirtelö

Vuoden viimeiset 2014 ja ensimmäiset 2015

Näitä juhannusruusu mallilla virkattuja liinoja tein
kaikenkaikkiaan 3 kpl. Äidilleni, anopilleni ja mummulleni
äitienpäivälahjaksi 2015

 Jostain syystä en koneelta nyt löytäny lisää kuvia enkä pääse puhelimen muistikorttiin käsiksi. 

Hmph, Saattaa olla, että palaan vanhoihin kuviin kuitenkin vielä uudelleen. Apuva eli sitten, kun muistan kysyä neuvoa joltakulta muulta tai Jassoolta ;)

Uusia tuulia, vanhoja kujeita

  Paljon on tapahtunut viimeisen bloggaamisen jälkeen. Suru valtasi mieleni sopukat toissa syksynä. Ja toissa talvi oli paikoin vaikea. Maaliskuu toi töissä uusia tuulia ja työnkuvani ja työpisteeni vaihtui jopa tehtaan eri osioon ja eri tehtaaseen. Pikkuhiljaa mieli alkoi kevään kuluessa helpottaa. Uudessa työ on kevyempää ja päivät töissä kuluivat kuin siivillä ja ainoastaan kerran kuussa mieli oli maassa ja itku kurkussa. Kesällä vihdoin mieleni parani ja alkoi jatkuva päänsärky. Siitä päästyäni alkoi jatkuvat pahoinvoinnit. Onneksi nekin loppuivat aikanaan, sillä sain seurakseni syksyllä issiaksen. Kohtelias työpaikkalääkärini kehui sen keväällä helpottavan, jos ei helpota sitten tutkitaan. Joten syksypuolen olin tasaiseen tahtiin välillä sairaslomalla. Joulun jälkeen en enää yrittänyt edes töissäkokeilla olla vaan hain lääkärin kehoituksesta sairaslomaa. Helmikuun alusta siirryin äitiyslomalle ja maaliskuussa perheeseemme syntyi neljäs lapsi; toinen poika. Tässä sitä ollaan onnellisesti kotona. Pyry poika sain nimensä huhtikuussa ja toissa syksyn keskenmeno on vain paha uni, jonka välillä muistaa. Mutta onneksi se on vain aina harvemmin mielessä ja saan olla onnellinen 4 ihanasta lapsestani. ( Tähän esikoinen kyllä kommentoisi, ettei hän ole enää lapsi. No meillä on lapsia ja aikuisia ; -) )

  Käsitöitä tulee tehtyä jatkuvasti ja surullisina päivinä ne ovat auttaneet pitämään pääparkaani kasassa. Viimevuonna tein jälleen enemmän käsitöitä kuin koskaan aiemmin ja luulenpa että niin käy tänäkin vuonna. Kaksi käsityöhaastetta joihin otin osaa ja loppuvat juhannukseen menivät kyllä puihin, kun aloitin sumeilematta tekemään välitöitä ja haastetyöt jäivät sivuun. Juhannukselta aloitan kaksi uutta haastetta ja luulenpa niiden toteutuvan lähestyvän joulun takia helpommin :-)

  Lämmintä ja turvallista juhannuksen aikaa kaikille. Itse olen kaukana nettimaailmasta koko juhannuksen, joten juhlikaa viisaasti.

 

Pitäiskö blogata? Joo, huomenna

Olisi kiva päivittää blogi aika ajoin. Lisätä uusia kuvia eikä vaan haudata niitä kameraan, kännykkään ja tietokoneeseen. Tiedot langoista ja määristä tulee kyllä suurin piirtein onneksi kirjoitettua ylös ja kenelle esim. sukat menivät, mutta siihen se paljolti jääkin. Pitäisikö siis blogata? Ehdottomasti kyllä.
 Jos vaikka sitten kasvihuoneen kasvien hoitamisen, kukkien nyppimisen ja marjojen poimimisen jälkeen. Joo :) ...Odotas kun vien pyykit ensin ja keitän iltapuuron ja lämmitän saunan ensin. Sitten on hyvää aikaa. Jep, telkasta tulee muutes hyvä leffa, katsotaanko? Joo! Käytkö sä vielä koneella, vai sammutanko? En mä enää tähän aikaan, sammuta vaan... Zzzzz

Näin meillä, mistä te muut sen ajan revitte??

Kun ylimääräistä aikaa jää, niin kyllä se tulee pyhitettyä lapsille tai käsitöille.

 Hiihtolomalla kuopukselle tehdyt sukat

 Esikoiselle talvella tehdyt sukat

 Olen aina tykännyt laitella kynsiä,

tää oli joku tekemisen puutteesta johtunut päähänpisto ;)

 Äitienpäivälahja äidilleni

liinan halkaisija noin 55cm

Esikoinen sai lakin keväällä,

äiti on tosi ylpeä!

Jopas oli tauko, hupsista :)

Koko Bloggerkin on muuttunut sillä aikaa, kun en ole jaksanut tai kerennyt päivitellä. Koko viime vuosi PITI laittaa kuvia tänne, mutta oudon helposti sen aina siirtää huomiselle. Ennen kuin hukkaan kaikki kuvat tai punnittujen neuleiden tiedot tarvitsee kyllä ottaa itseä niskasta kiinni. Pikkuiseni täytti loppu vuodesta jo 2 vuotta! Mihin kaikki aika katoaa. Poika on käynyt lukion ekasta jo puolet ja esikoiseni kirjoittaa tänä keväänä; WHAT?!! Ottakaa aikavaras kiinni!  Nyt ihan oikeesti, ottakaa se varas kiinni tai meillä on kohta hiljaista kuin huopatossutehtaalla... Hmph!

No jos sit edes muutama vanhempi kuva sillä aikaa kun varas saadaan kiinni. Tässä:

Paljon on mahtunut tähän väliin, täytyy lisätä kuvia ensikerralla sekä tiedot kuvien alle.

Villasukkia tulee tehtyä tasaiseen tahtiin, kuvatakaan ei muista kuin silloin tällöin. Perheelle ja lahjoiksi. Uusia juttujakin pitää opetella aina välillä, jotta mieli pysyy virkeänä. Vallankin kun tämä talvi on ollut lähes tulkoon pelkkää pimeyttä, kun ei lunta ollut kuin viikon verran.

Meillä piristetään mieltä kynttilöin.

Miten sinä piristät mieltäsi tässä pimeydessä?



Koukussa

Aina ajoittain sitä huomaa olevansa tavalla tai toisella koukussa. Toiset on koukussa tupakkaan ja muihin päihteisiin ja toiset suklaaseen. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään ja nykyinen addiktioni on Fazerin karpalo-vadelma, joka on syntisen hyvää. Ei uskoisi, että olin lähes koko odotusajan syömättä suklaata tai karamellia muuten. Hyvä uutinen: paino ei noussut huono uutinen: ilmeisesti pitää ne syömättä jääneet syödä nyt, mutta onneksi painoa on edelleen vähemmän kuin ennen raskautta. Äitini totesi viikolla, että hänellä tulee taas vuosi täyteen ilman tupakkaa. Äitini on tupakoinnissa kuin jojo laihduttaja. Toivottavasti ei tänä vuonna enää ratkea. On hölmöä katsoa, kun toinen kiusaa niinkin tuttua ihmistä kuin itseään. Isäni on polttanut jo 50 vuotta enkä usko hänen pääsevän tupakasta eroonkaan. Hyi yök. Itse olen ollut jo 11 vuotta ilman, kun mieheni kanssa yhdessä lopetettiin. Mutta suklaa; se on mmm niin hyvää.
Itselläni on kyllä useampikin addiktio. Tällä hetkellä ehkä 3 tai 4.
Siinä, kun minä kudon sukkaa, tumppua yms. on myös niitä, jotka juoksevat sen ajan kieli vyön alla reenaten maratoonille tai vain itseään varten. Kyllä minäkin kävelyllä käyn, nykyisin on taas ne vaunut mukana. Kesän lopusta syksyyn tulee koluttua metsässä poimimassa mustikoita, puolukoita ja sieniä. Mielestäni mun liikkumisessa pitää tulla jotain näkyvää heti. Siksi marjat ja sienet. Pelkät rakot kantapäissä tai varpaissa ei piisaa mulla. Köykkimisestä kipeytyneen selän siedän paremmin. Tiedän, että pääsen herkuttelemaan myöhemmin.
Jotkut ovat koukussa päihteisiin, joko alkoholiin tai sitten jopa piikittävät itseään. Saavat päihteistä välittömän hyvänolon tunteen ja unohtavat hetkeksi todellisuuden. Itse olen koukussa lankoihin, villaisiin, silkkisiin, pörröisiin, vaaleisiin ja tummiin. Pehmoisiin, joita tunnustelemalla saa miellyttävän hyvänolon tunteen. Kun oikein keljuttaa, voi mennä järjestelemään lankakaappia ja unohtaa hetkeksi todellisuuden ja vain nauttia lankojen antamasta hyvän olon tunteesta. Päihteistä on hyvin vaikea päästä eroon. Muutama entisistä koulukavereistani on enemmän ja vähemmän koukussa alkoholiin ja käyttäytyvät edelleen kuin 20 vuotta sitten. Notkuvat kylällä baarin edessä tupakalla vailla sen kummemmin päämäärää. Vähän niinkuin notkuivat jo yläasteella linkkariasemalla, missä vanhat gupet istuivat kaljatuoppiensa kanssa. Lankoihin voi jäädä myös koukkuun kuin päihteisiin, mutta langat eivät vaaranna terveyttä ja vaikka kokopäivän kutoisi sukkaa, voi silti välittömästi lähteä autonrattiin.
Lisäksi olen koukussa leipomiseen, leivon lähestulkoon jokapäivä. Leipää, piirakoita, kakkuja, keksejä. Kuppikakut ja focatcia leipä on ihan must. Kuppikakuissa riittää haastetta, maistuvat ihanalle ja ovat helppoja tehdä. Vielä kun joku kertoisi miten päällysteestä tehdään niin muhkea, sitä en ole saanut vielä onnistumaan. Uusi kuorruteruutta on ostoslistalla, kun edellisen pussiosa halkesi kuorruttaessa.
Tuosta ensin mainitsemasta addiktiosta olisi tarkoitus päästä kevään aikana eroon. Viikon lakkoni sujui toissaviikolla hyvin, en langennut kertaakaan. Mutta helppoa se ei ollut.

Kotiäidillä on aina aikaa...pöh

Ketuttaa kuin pientä oravaa jolla on hampaat poikki ja käpy jäässä.
Toisilla tuntuu olevan sellainen käsitys, että kun vauva nukkuu, niin silloin äiti ehtii lenkille ja moikkaamaan tuttujaan, käymään kylässä. Ottaa omaa aikaa ja rentoutuu( siis jos mies on kotona) Höpö höpö.
Jos mies ei ole kotona, kannattaa lähteä vaunutellen ihan muuten vaan kylään ja kävelylle, jotta äiti saa tuulettaa päätään. Tosi iso Pöh!
Kun vauva nukkuu, tämä mamma leipoo, kokkaa, siivoo, neuloo, pesee ja pyykkää ja katsoo kutimien kanssa hieman televisiotakin. Tulee hommat tehtyä, on omaa aikaa ja saa vaan nauttia neulomisesta.
Kun mies ei ole kotona tämä mamma käytää vauvan päivän ekat päikyt just kuten edelläkin; sit on hyvä mieli kun kodissa tuoksuu vastaleivottu ja on saanut omaa aikaa kudinten kera.
Koitappa tehdä, kuten ulkopuoliset neuvoo; Kun mies tulee kotiin, on vauva syönyt, ruuanlaitto on sopivasti kesken, pyykit( eka koneellinen) on vielä koneessa, tiskikone on tyhjäämättä, kukaan ei ole leiponut ja akka on vihainen, kun ei ole saanut omaa aikaa eli kudin pölyttyy pöydällä...
Sopii tulla koittamaan, #kele. Kolmen tunnin päikkäreiden aikana saa tehtyä pieniä ihmeitä, joten jätetäänpäs se toisten neuvominen sitten. Hyviä neuvoja saa antaa, mutta ei kannata ajatella että niitä pitäisi noudattaa tai välttämättä kokeillakaan. Jokaisella on omat rutiininsa, kuten meillä. Pikkuinen on ottanut omat rytminsä ja niihin ei viitsi kajota, kun tulos on sylissä istuva pikkuakka joka ei viihdy itsekseen, kun ei nuku kunnolla. Meidän pikkuinen nukkuu 12 tunnin yöunet ja siihen päälle parit päikyt yhteensä noin 5 tuntia. Noiden 5 tunnin aikana mamma tekee kodille pieniä ihmeitä ja vauvan hereillä ollessa leipomiset on sit bonusta, kun kaikki hommat on kuosissa :)
Koitappas rikkoa rytmi. Olikin tosi hauska päivä. Pikkuinen nukahti 5 minuutiksi tissille, heräsi pukiessa ulkovaatteita. Nukahti vaunuun vasta 5-10 minuuttia ennenkuin päästiin kylään. Heräsi perille päästyämme. Jaksoi leikkiä itsekseenkin vielä kylässä hieman. Nukahti kun lähdettiin kotiin. Heräsi 30 minuutin päästä, kun saavuimme kotiin. Nukkuin päiväunille uudelleen 3 tunnin päästä 2 tunniksi. Lopputulos meidänkin pikkuisesta saa huonotuulisen, jos ei pidä sylissä. Rätynen ja kärttynen piste com. Kun 13 tuntiin mahtuu unta vain alle 3 tuntia on minunkin päiväni pilalla. Vallankin, kun jouduin tekemään kotihommat vauva sylissä.
Pikkuinen taitaa nukkua univelkaa pois. On nukkunut jo 13 tuntia yöunia parilla syötöllä. Meillä ei enää mennä ekojen päikkyjen aikaan kyläilemään, jos tämä mamma saa päättää. Sanoi muut mitä tahtoo :)
Ai niin, kyllä täällä niitä käsitöitä kokoajan tehdään, valmistuneissa sukkia, tumppuja ainakin ja leipomuksiakin lähestulkoon jokapäivä. Kuvien saldo taitaa kamerassa olla muutama. Täytyy jokupäivä yrittää laittaa koneelle et sais tännekin. Ja pitäis ottaa lisääkin kuvia, mut en oikein oo nyt meidän kameran kanssa sinut, kun valotus tulee päin mäntyä. Asetukset on tainnu mennä persiilleen. ( Sekin vielä ##) Ja lankojakin pitäisi tänne laittaa lisää myyntiin ja ja ja hirrrveesti tarttis tehdä ja ja ja akka vaan istuu kirjottamassa kutimet sylisssä ja ja ja Palataan taas ♥