Marjasukat

  Ihanat ja kamalat marjasäät. On pitänyt perin huonoa marjasäätä, mutta eilen oli kyllä ihan mukava keli. Esikoinen lähti myös mustikkaan äidin ja mummun kanssa. Ja saikin ihan mukavasti, heti 1,1litraa. ( Mikä oli kyllä kannun vetoisuus, joten kotiin täytyi lähteä tuon kipon täytyttyä. Aamulla päättelin langat viime vuonna valmistuneista sukista, jotta tytär saa omat sukat saappaisiin. Ei ollut tullut villasukat matkaan kesäkelillä. ( oho)  Sukat on ollut valmiina jo viime vuodesta, en muista koska nuo pakkopullat sain valmiiksi. Värit rupesivat mielessä riitelemään ja kesti monta kuukautta, että väkisin tein parin sukalle. Ensimmäinen saattoi valmistua maaliskuussa. No nyt on langatkin päätelty vihdoin.

Marjasukat  koko 39

Lanka 7-veljestä oranssi  105g

Sekä 7-veljestä punakirjava nostalgia

  Joskus jotkut väriyhdistelmät näyttävät mielessä tosi hyviltä, mutta muodostuvat tosi tuskallisiksi neuloa. Nämä kyllä näyttävät edelleenkin silmääni ihan kauniilta, mutta tuo nostalgia lanka on silmiini semmoinen migreenilanka että en toista tiedä. Toisinaan joutuu aloitukset purkamaan, kun värit oikeasti riitelevät silmissä ja työ ei sen takia etene yhtään. Sinänsä melkein valmis sukka on kurja purkaa, kun tajuaa liian myöhään ettei sovi.

  Tällä hetkellä on puikoilla pojan sukat ja että osa olla musta lanka pitkästä aikaa mielenkiintoinen kudottava. Ei voi tehdä hämärässä, vaikka kuinka tekisi mieli. Mustalle valitsin kaveriksi uuden 7-veikka polariksen sini-vihreä sävyisenä. Vielä kun saisin ne valmiiksikin. Nyt vihdoin aamukahvia ja leipää, jotta jaksaa alkaa päivän töihin.

Jotain valmista välillä

  Mustikkametsä on saanut olla tämän viikon vielä rauhassa. Sunnuntaina kyllä vielä äidin kanssa kävimme pari litraa hakemassa, josta esikoinenkin sai itselleen jo kolme rasiaa pakkaseen. Hyvä alku ainakin. Eiköhän me äidin kanssa taas huomenna mennä :-) Me oltiin alkuviikko maalla anopin (lue mummun) kanssa. Ajeltiin maanantaina hakemaan mummu kaupungista ja käytiin myös katsomassa esikoista samalla mustikoiden kanssa.
  Maalla onkin tullut sitten leivottua ja vietettyä lasten kanssa netitöntä ja suht telkutonta kesäviikkoa. Kahtena aamuna on katsottu osa lastenohjelmista ja tänään kotiin palattua viikon toinen pikku kakkonen. Kassillinen kirjaston kirjoja tuli taas viikossa luettua ja koska loppuivat hieman kesken, niin siirryimme lukemaan jälleen omia Pupu Tupunoita välikirjoina. Tänään täytyi kotiin palaamisen jälkeen käydä heti kirjastossa lainaamassa uusi kassillinen. Loppuvat varmaan heti kättelyssä, kun menemme pian takaisin maalle. Täytyy varmuuden vuoksi varmaan hakea huomenna vähän lisää. :-D Meistä on tullut lukutoukkia, itsellenikin varasin seuraavan kirjan Katajamäki-sarjasta jota aloitin lukemaan.
  Käsityöt on toki mukana reissussa ja kun sopiva rauhallinen välipää tulee, on hyvä ottaa puikot esille. Sain joulu juhannussukat valmiiksi ja aloitin pojan synttärisukkien teon. Uskomatonta että mun pieni täyttää reilun viikon päästä jo 19-vuotta. Mihin nää vuodet katoaa?? Vastahan mä hänet saatoin ekaa päivää kouluun ja nyt mun ylioppilas täyttää 19... No jokatapauksessa, jotain valmista:

  Juhannussukat 7-veljestä koko 38-39

Punainen ja vaalea harmaa

(Vielä punnitsematta)

Marjasatoa

  Joka kesäinen marjakausi on startannut. Sunnuntaina riensimme äitini kanssa ekaa kertaa tälle kesälle mustikkametsään. Eikä suotta; ensimmäinen saaliini oli heti 1.3litraa. Ei välttämättä kuulosta isolta määrältä, mutta meillä marjat nypitään aina käsin. En edes osaa poimuria käyttää, no kun en ole koskaan käyttänyt. Tänään olikin jo isoin saalis 1.8litraa ja huomenna innoissaan uudelleen. 5.4 on jo pakkasessa, kun omaan pakkaseen olen tavoitteekseni laittanut 20. Sit lisäksi Tyttärelle ja avokilleen, kun ei kaupungissa oikein marjaan pääse. Eli eitarvitse ihmetellä, jos blogi jälleen hiljenee. Se on vain tilapäistä. Eilen hain lisähommaa paikalliselta tilalta: 10kg mansikoita. Nam! No kello oli yli puolenyön, kun minäkin vihdoin pääsin nukkumaan. Sulatin aikani kuluksi päivällä molemmat arkkupakastimetkin- fixu veto or not. (Järkevää se vissiin oli kuitenkin)

  Jep, pari viikkoa tulee varmasti lähes päivittäin käytyä metsässä. Sillä aikaa alkaa jo varmasti oman puutarhan sato kypsyä ja täytyy päivittäin notkua myös puskissa. Meillä on vissiin noin 12m lähes metrin leveydeltä puutarha vadelmaa. Joka vuotinen työmaa, joka orjuuttaa noin kuukauden päivät. Kerättävä on tuli vadelmia 0,5 tai 6 litraa päivässä, sillä ei ole merkitystä. Jos jättää keräämättä, ampiaiset omii puskat ja sen jälkeen sinne ei ole kellään asiaa. Vadelmasadostakin taitaa onneksi tulla kohtuu hyvä, jos kelit alkavat suosimaan. Sen päättää tietenkin yläkerta.

  Sitä kun ikää tulee lisää mittariin, niin vuosi vuodelta säilöminen (ja pennin venytys) kiinnostaa enemmän. Meillä harkitaan, josko jäisin vähän extraa kotiin vanhempainvapaan jälkeen. Kaikkeni olen päättänyt tehdä sen eteen, että onnistuisi. Kun ei Emmallakaan ala eskari kuin vasta vuoden päästä ja saisi mahdollisuuden olla vielä vähän aikaa pois oravanpyörästä. Otettaisiin hänetkin pois hoidosta kokonaan siksi aikaa. Mistä tulikin mieleeni, että huomenna olisi hyvää aikaa pakastaa raparperia talven varalle. Meillä kasvaa sitä ihan mahoton puska. On annettu sitä myös tutuille ja anoppikin pakasti jo itselleen.

  Toivotaan että ilmat paranee ja saadaan kaikki hyvät kesän maut talteen :-)

Kesäyöt

Meillä nukutaan tai no nuorimies lähti rantaan yhdelle, kun oli saanut raskaan työn raatajan hiet pestyä. Tuhottoman kuuma, vaikka kaikki ikkunat ovat auki. 66:n äänet kantautuvat sisälle. Rekkoja menee säännöllisin väliajoin ja pikkuautoja tasaiseen tahtiin. Juuri, kun linnun laulu tai pörriäisen surina alkaa kuulua sisälle niin menee seuraava auto. Sen verran hämärää ettei näe lukea kirjaa ilman lamppua. Ei jaksa laittaa valoa, jotta voisi tehdä jotakin hyödyllistä; lue käsitöitä. Tai jotakin sivistävää; lukea kirjaa. Ei huvita katsoa televisiota, vaikkei nukuta. Vielä hetki sitten sisälle tuli ulkoa riittävästi valoa ja nyt on vain hämärä hetki. Muutama tunti ja taas näkee riittävästi. Makuuhuoneen hiljainen tuhina, isontien äänet. Jos hyttysiä olisi yhtään vähemmän, menisin ulos terassille istumaan. Kesän tuoksut, kesän äänet, kesäyön äänet. Olen aina tykännyt kuunnella kesäyön ääniä meillä kotona. Asumme riittävän kaukana isosta tiestä, mutta kuitenkin niin lähellä, että äänet kantautuvat meille. Jos ei saa unta voi laskea lampaiden sijasta autoja. Tai kuunnella pientä tuhisijaa. Kauniita unia.

Tää leipoo eikun neuloo eikun

  Jotta ei tulis kylmä, olen tänään ensin kokannut tunnin; mansikkakeittoa mansikanpaloilla, mustikkakeittoa siivilöitynä sekä makaroni-jauhelihasörsseliä. (Tenavat puhuu makaronisörsselistä) Helppo ja nopee sekä kelpaa kaikille. Yksikään lasten kaverikaan ei oo jättänyt syömättä. Uppoo kuin väärä raha.

  No vatsa täynnä on hyvä siivota edelliset jäljet ja tehdä ruisleipäset taikina. Ohje oli joskus muinoin jauhopussin kyljessä. Äitini sen siitä bongasi ja sitä kokeili ja hyväksi havaitsi. Sen jälkeen olen muutamiinkin myyjäisiin näitä leiponut. Ovat eri herkkua mm. hernekeiton kanssa ja tietty ihan muutenkin. No samalla, kun odottaa leipästen kohoamista sekä paistaessa on hyvää luppoaikaa heilutella puikkoja tai koukkua. Tämän hetkinen virkkuuni vaatii keskittymistä ja ohjeen vilkuilua niin sukat ovat parempi idea.

  Kun jälleen kerran siivoaa jäljet ja tiskikone on sammunut voi vaihtaa tiskit koneeseen ja aloittaa pullataikinan vaivaamisen. Mä niin rakastan näitä päiviä, kun Pyry nukkuu päivällä vähän enemmän, niin voi häärätä huoletta enemmän. Ja koska kaikki lapset on meillä osanneet aina nukkua öisin, jaksaa sitä myös touhuta keittiössä. Pyrykin nukkuu yönsä läpi, kunhan äiti huomaa tissin tuikata välillä suuhun.

  Kyllä kelpasi iltakahveet juoda ja jäihän noista nyt huomiseksikin, jos vaikka joku sattuu huomenna kahveelle poikkeemaan. Ihana perjantai, nyt vesi lämpiämään ja kintut ylös ja kudin käteen. Lepohetki ansaittu? :-)

Kuveja, kuvia

  Leivonta on hauskaa puuhaa, kuten käsityötkin. Meillä on nykyään perjantai pullapäivä. Poikkeuksiakin tietty on; keskiviikkona leivoin pullaa. Nyt kun aloin päästä yhteisymmärrykseen mieheltäni saamani puhelimen kanssa, niin päätin lisätä tänne lisää kuvia, jotta pääsen pikkuhiljaa ajantasalle näissä. Perusjuttuja, ei muuta. Olen tänä vuonna tehnyt jo toistakymmentä kinuskikakkua, tässä niistäkin muutama variaatio.

 Kristallipullia ilman "kristallia"

 Muuten vaan kinuskikakku

 Miehen veljelle synttärikakku

 Pyryn kastekakku

 Ramille kakku viimeisten kirjoitusten kunniaksi

(Lapset; Aina on hyvä syy kakulle)

Emman 3-vuotis kakku 

Polkkaa 77g ja 74g

Mieheni ja Ramin lapaset tammikuussa?

(Tämähän on neuleblogi)

Ompelun ihanuutta

  Tilasin itselleni syksyllä uuden ompelukoneen, kun alkuraskaus oli mennyt hyvin. 23 vuotta vanha syntymäpäivälahjaksi saamani ompelukone sai väistyä uuden ihanan Singerin myötä. Siitä haaveilin jo vanhempien lasten ollessa pieniä, vaan en raaskinnut vaihtaa. Nyt on kaksi Singeriä, kun noin 16-17 vuotta vanha saumuri sai arvoisensa ystävän. Vanha ompelukoneeni oli erittäin ronkeli; ei huolinut langakseen kuin gütermanin kalliimpaa ompelulankaa. Kaikki muut se sylttysi armottomasti ensimmäisen sentin jälkeen. Pettymyksekseni pari vuotta sitten huomasin, ettei siinä voi käyttää kaksoisneulaakaan. Siitä se idea taas lähti: ompelukone-kuume. Vauvakuumeen helpotettua en voinut enää vastustaa.

  Päätin ottaa ennen juhannusta härkää sarvista ja kysyin ystäviltäni fasessa apua saumurini kanssa. En ollut siihen koskenut muutettuamme kotitalooni. Hmm, kahdeksaan vuoteen. Ohjekirjaa en ole nähnyt muuton jälkeen, joten on vissiin jossain tosi tärkeiden papereiden joukossa hautautuneena piilossa. En ole koskaan kunnolla osannut sen säätöjä, joten päätin pyytää apua ystäviltäni. Yksi työkaveri ilmoittautuikin auttamaan, mutta emme sopineet päivää. Ennen jussia kuitenkin päätin yrittää kerran ja TADAA, laakista oikein ja säädöt myös. Saa tuulettaa! JEE!
  Kiitos kuitenkin Riikka, että lupauduit.

  Ompelu on hauskaa puuhaa, mulla ei vaan ole pätevää ompelunurkkausta. Tänä kesänä se on tarkoittanut sitä, että ompelukone on tietyn ajan ruokapöydän nurkkapäädyssä, josta sitä toiset sit mulkoilevat, kun aletaan syömään. Juu, äidillä on projekti vähän kesken :-D
  Tähän on tulossa muutos, ratkaisu odottaa fixausta autotallissa ja kustantaa ainoastaan dc-fix rullan, joka täytyy käydä kaupungissa käydessä ostamassa, ellei paikallinen ihan paras kirjakauppa saisi sitä hommattua. En kyllä ole vielä päättänyt, miltä haluan sen näyttävän. Täytyy käydä kauppiasta jututtamassa. Meidän kylän kirjakaupasta olikin tällä viikolla taas juttua Aamulehdessä. Yrittäjä osassa ( Ikävä kyllä en ko. juttua kyllä aamulehdestä nopeasti etsien netistä tähän löytänyt)

  Koska en ole tällä hetkellä väleissä läppärini enkä puhelimeni kanssa jää tämä postaus kuvattomaksi. Voitte kuvitella tähän loppuun pienen tytön keltainen pelle-liivimekko päällä. En saa puhelimen ohjelmaa laitettua tähän koneelle enkä kuvia puhelimesta koneelle. Puhelimella yritin, mutta en saa puhelimesta siirrettyä aiemmin otettua kuvaa blogiin. Mekko odottaa pesua pyykkikorissa niin just nyt en uuttakaan kuvaa voi suoraan blogiin ottaa. Kyllä ny vastustaa!

  Nettikin pätkii tasaiseen tahtiin, liekö ukkosta taas ilmassa kuten aamulla.
    No josko seuraavalla kerralla sitten :)

Emma ja Emman pellemekko
(Joko saa tuulettaa? Mä onnistuin tän puhelimen kanssa.
Tietokoneelle joudun mököttämään edelleen :-D )