Vanhempainvapaani loppuu joulukuussa, mutta päätimme mieheni kanssa ottaa aikalisän ja jään vuoden alusta vielä toviksi hoitovapaalle. Palaan töihin, kun Emman esikoulu starttaa kunnolla. Eilen kävin asian sopimassa työnantajani kanssa. Muutaman lomaviikon pidän välissä ennen sitä. Saa pienen käteisvarapuskurin samalla ennen kotihoidon tuelle tippumista. Tämän suunnittelu on ollut syynä nuukailun alkeiden sisäistämiseen. Kuin orava, on tullut säilöttyä talven varalle. Vielä puuttuu sieniä, punajuuret, hieman omenia ym.
Uskotkos, nyt on helppo hengittää. Vaikka tiedän, että joka sentin saa tarkkaan laskea, niin nyt on rauhallinen fiilis. Tiedän, että saan viettää seuraavan vuoden vielä kotona pikkuisten kanssa. Emmahan on koko kesän ollut vapaalla hoidosta ja viime kuun lopulla ilmoitin, ettemme ota hoitopaikkaa päiväkodilta vastaan. Vielä kun on mahdollista Emmakin napata oravanpyörästä pois, niin sen teemme. Eskarin alun jälkeen se ei ole enää mahdollista.
Keskiviikkona aloitimme tälle syksylle seurakunnan perhekerhon ja eilen illalla ehdin ilmoittamaan Emman jumppaan, jossa aloituspaikkoja on vain 15. Jee! Kirjaston satutunnitkin alkavat 8.9. Niitä ei sentään ole joka viikko. Viikon lukujärjestys alkaa siis olla myös mallillaan. Hyvältä näyttää ja erityisesti tuntuu.
Tiedossa on, että lahjat muuttuvat suureksi osaksi itsetehdyiksi. Niin myös äitini tämän päiväinen syntymäpäivä-lahja. Eihän siinä mitään uutta ole. Tyyli nyt muuttui. Tällä kertaa ei ole kudottua eikä virkattua, vaan itsetehtyjä piparminttu-lakritsi jalkakylpypommeja. Olen vissiin kasvamassa esikoisen sanoin "ituhipiksi"
Äidin lahja
Ja tähän linkki, josta kyseinen ohje bongattu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti