kärsimättömän käsioireita

  Pari viikkoa sitten kävin naapuri kaupungissa lääkärissä, kun omaan tk:n lääkärille olisi päässyt vasta ensi viikolla. Olen koko kesän kärsinyt kuivuvista ja halkeilevista sormenpäistä. Rasvoja käyttänyt suurinpiirtein markettirasvoista Hifirasvoihin ja Tummelista kortisooniin. No tulipa käytyä näyttämässä haavoilla olevia sormenpäitä lääkärille. Hmph. Oli ensimmäinen kerta kun menin lääkäriin, eikä lääkäri kätellyt. Kysyi tulon syyn ja katsoi nenäänsä pitkin metrin päästä, että normaalilta kosketusekseemalta näyttää. Juu, kiitos. Haluaisinkin saada käteni kuntoon. Juu olen rasvannut kaikella mahdollisella kiitos kysymästä. Määräsi sitten voidetta, jota ei odottaessa ja imettäessä työpaikkalääkärin mukaan saa käyttää. Hmph. Sanoi maitoon imeytyvän niin pienen määrän, että kysyi kumpi ontärkeämpää käsieni terveysvai maitoon mahdollisesti imeytyvä määrä. Hmph!  Kyllä minä niinieleni pahoitin ja oikeasti teki mieleni sanoa, että minulla on 4 lasta, että mitäs ####luulet! Ilmeisesti mulkoilin tapeeksi, kun sanoi että jos ihan vaan 2 kertaa päivässä laittaisin ja jos ei auta niin sitten kuuriluontoisesti useamminviikon ajan. Ei sit muistanut sanoa, ettei saa käyttää ihon ollessa rikki. Kiva kuulla näin kaksi viikkoa myöhemmin. Kyllä mä taas niin mieleni pahoitin. Onneksi en oo laittanut kuin joka toinen päivä enkä silloinkaan yleensä kuin kerran päivässä.

  No lähinnä pointti tässä tuon typerän lääkärin lisäksi on nuo kädet, joiden kunto hidastaa ja haittaa harrastusta. ( ja muutenkin lähes kaikkea) lääkärivielä sanoi, että käsiä ei saisi pestä. Hmm. Juu perheessä on puolivuotias sinappikone. Juu en pese... Tällä hetkellä mullon kumihanskat kädessä, kunpesen, puunaan jotakin, kokkaan ym. Js tietty rasvat alla. Lisäksi nukun rasvatuilla käsillä puuvillahanskat kädessä. Sormien haavat aukeaa, jos avasn itse maitopurkin ym. Eli kudotaan silloin kun sormet ei vuoda. Käsityöt kyllä etenee jokapäivä ###kele. On niin paljon tekemistä, notta periksi ei anneta. Mutta lääkäriin olen pettynyt. Harmi ettei äitiyslomallasaa käydä omalla työpaikkaäkärillä. ( tai juu saisi, jos haluaa maksaa itse siitä että menee yksityiselle. Mur!) Täytyy vaan toivoa, ettei kädet mene huonompaan kuntoon talven tullen niinkuin yleensä. Kun ne yleensä on kesän ollut hyvässä kunnossa. Joten juu kyllä käsityöt etenee, omalla painollaan; hitaasti mutta varmasti.

Tämä sukka ei ole sit värikäs, eihän? 😉

Sairastupailua

  Tai ainakin osittain. Tällä hetkellä potilaita on vain yksi. Nuorella miehellä nousi lämpö viikonloppuna ja nyt on reilusti kuumeessa ja köhässä. Ei tuos kunnos töihinkään voi mennä. Emmalla on hiukan lämpö noussut muttei onneksi ainakaan vielä kuumerksi saakka. Miehellä nuhaa ja minullakin vähän päätä särkee. Pysyisi nyt ainakin vielä hus pois. Huomenna kun on meidän perhekerho päiväkin. Pääsee lapset leikkimään ja äidit höpöttämään jopa jonnin joutaviakin. Vertaistukea ja hivenen kahvittelua. Kyllä kelpaa käydä, kun on niin hienot uudet tilatkin meidän uudessa Ruoveden Srk-talossa. Aloitin viimeviikolla Pyrylle monsterihousujahttp://kuplablog.blogspot.fi/2012/12/monsterihousut.html?m=1
ja nyt kun olen niissä päässyt haaroväliin saakka aloitin toissailtana toisia lahjaksi.( tai lahjapakettiinhan nuo Pyryllekin menevät) Kolmannetkin pitäisi tälläviikolla vielä puikoille saada. Onneksi olen ollut lankahamsteri, niin nyt nuukana aikana on mistä ottaa. Eilen kyllä tarttui tarvikekeskuksessa ostoskoriin pääväri kolmansiin monstereihin. Emma kun tykkää keltaisesta ja.kun ei ole mun lemppari, niin ei lankakaapista sitä seiskaveikkana löytynyt.
  Tänään näin sen verran vaivaa, että kaivoin yhden lanka- ja käsityölaatikkoni esille, jotta sain sieltä pari vajaata lankakerää. Lisäksimuistin kuvata muutamat viimevuoden tuotoksetkin vielä, jotka eivät joululahjapaketteihin viime vuonna päätyneetkään. Yhdet vanhemmat, jotka kuvaan tuli mukaan olinkin kuvannut tänne aiemminkin. Eivät ole vaan vielä saaneet itselleen söpöä vauvaa omistajakseen. No jospa tänä vuonna vielä. Vaakalle asti en näitä tietenkään joutanut äkkiseltään kiikuttaa, mutta onneksi kameran eteen.

Jep, nämä ovat keltasävyisiä junasukkia lukuunottamatta vuosimallia 2015 ja kuten kuvat paljastavat jälleen; päättelykeiju ei todellakaan asu täällä ja vierailee vain pakosta eli silloin kun on PAKKO päätellä :-)

  Nyt täytyy nuo nuorimmaisen päiväunet vielä vähän yrittää hyödyntää ja ottaa vapautuneille puikoille uudet sukat alulle. Jotta haasteet etenee ja kun ei se joulukaan ole enää kuin vajaan 3kk päässä.

  Se on moro!

Siis joko oikeesti on Syyskuu?

  Aika juoksee hyvässä seurassa vai miten se meni ja lapsiperheessä on miljoona aika syöppöä. Omaa aikaa pitää napata joskus lasten nukahdettua ja ennen auringon nousua. Auts :-\ Niinpä mä olenkin jo hyvän aikaa aina illalla noin klo 23~01 (lue yöllä) ottanut sitä omaa aikaa ja käyttänyt sen; juu en bloggaamiseen vaan käsitöihin. Jotta saisin nuo voimassa olevat haasteet onnistumaan, täytyy aika käsitöihin napata jostakin. Lisäksi monet kutomuksustani ovat tulossa pukin konttiin niin senkin takia niitä täytyy työstää ilman kurkkivia katseita.
  Joka päivä joku tai jokunen käsityö etenee. Valmistuukin jopa :-D Pitkästä aikaa otin sohvien väliin olohuoneen nurkkaan kutomuslaatikon itselleni. ( Tää on kyllä jo neljäs sellainen, mutta kun edellisiä ei jaksa kaivaa tuolta esille ja ovat ahmineet liikaa lankaa sisäänsä ettei kutomuksia mahdu niin nappasin itselleni uuden laatikon käyttöön) On siis taas paikka mihin saa valmiita ja keskeneräisiä piiloon.

Täällä lymyävät myös ne valmiit

Joululahja ehdokkaat

Muun muassa tämmöisiä on kesken.

  Toissa iltana aloitin myös tekemään monsterihousuja Pyrylle, kun kesken eräisiä töitä on tällä hetkellä vain 9.. (okei eli nyt 10 )Nyt kun niistä pääsee kohta lahkeita tekemään, ajattelin tänään aloittaa toiset monsterihousut vuorostaan Emmalle. Täytyyhän pukin kontista löytyä muutakin kuin sukat ja tumput. Ja kun kerta pennin venytystä harjoittelen lisää, tarvitsee tehdä itse. Onneksi on langoissa mistä valita. Koskahan oikeasti uskaltaisi tehdä lanka inventaarin. Uskoisin pelkästään 7-veikkaa olevan ainakin 20 ellei peräti 25 kg. Useammat sukat tai villasukat saa vielä tehdä niistä. Kesän/syksyn aikana olen ostanut lisää lankaa 5 kerää. 2kpl 7-veikan polarista ja 3kpl 7-veikan viidakon cobraa yhteensä 650g.

  Joulu lähestyy ja tonttuilu lisääntyy. Illat hämärtyy ja on mukava sytytellä kynttilöitä ja nauttia glögistä ja käsitöistä. Viime lauantaina opetin Emmalle kuinka lankatupsuja tehdään. Niihinkin on mielessä eräs idea lastenhuonetta varten. Jahka huoneiden vaihto ja muut joskus valmistuvat.;-) 

  Nautitaan vielä näistä syksyn lämpimistä päivistä, kyllä ne vielä viilenevät.

  

Aikalisä

  Nyt se on virallista; saa tuulettaa!
Vanhempainvapaani loppuu joulukuussa, mutta päätimme mieheni kanssa ottaa aikalisän ja jään vuoden alusta vielä toviksi hoitovapaalle. Palaan töihin, kun Emman esikoulu starttaa kunnolla. Eilen kävin asian sopimassa työnantajani kanssa. Muutaman lomaviikon pidän välissä ennen sitä. Saa pienen käteisvarapuskurin samalla ennen kotihoidon tuelle tippumista. Tämän suunnittelu on ollut syynä nuukailun alkeiden sisäistämiseen. Kuin orava, on tullut säilöttyä talven varalle. Vielä puuttuu sieniä, punajuuret, hieman omenia ym.
  Uskotkos, nyt on helppo hengittää. Vaikka tiedän, että joka sentin saa tarkkaan laskea, niin nyt on rauhallinen fiilis. Tiedän, että saan viettää seuraavan vuoden vielä kotona pikkuisten kanssa. Emmahan on koko kesän ollut vapaalla hoidosta ja viime kuun lopulla ilmoitin, ettemme ota hoitopaikkaa päiväkodilta vastaan. Vielä kun on mahdollista Emmakin napata oravanpyörästä pois, niin sen teemme. Eskarin alun jälkeen se ei ole enää mahdollista.
  Keskiviikkona aloitimme tälle syksylle seurakunnan perhekerhon ja eilen illalla ehdin ilmoittamaan Emman jumppaan, jossa aloituspaikkoja on vain 15. Jee! Kirjaston satutunnitkin alkavat 8.9. Niitä ei sentään ole joka viikko. Viikon lukujärjestys alkaa siis olla myös mallillaan. Hyvältä näyttää ja erityisesti tuntuu.
  Tiedossa on, että lahjat muuttuvat suureksi osaksi itsetehdyiksi. Niin myös äitini tämän päiväinen syntymäpäivä-lahja. Eihän siinä mitään uutta ole. Tyyli nyt muuttui. Tällä kertaa ei ole kudottua eikä virkattua, vaan itsetehtyjä piparminttu-lakritsi jalkakylpypommeja. Olen vissiin kasvamassa esikoisen sanoin "ituhipiksi"

Äidin lahja

Ja tähän linkki, josta kyseinen ohje bongattu

Jotakin valmistakin

  Vielä on pakastimessa tilaa, mutta yksi on sentään ääriään myöten täynnä tämän vuoden satoa. Mansikkaa, mustikkaa ja vadelmaa. Toki tämän vuotisia on joutunut viemään varaston pakastimeenkin. Vielä olisi hommia jäljellä, puolukkaa täytyy alkaa viikonloppuna keräämään. Tietää taas monta metsäkeikkaa, kun homma tehdään ihan käsipelillä. Viinimarjojakin täytyy vielä kiisseliä varten käydä nyppimässä. Onneksi mehut on jo keitetty. Tuliko teillä mustia viinimarjoja? Meidän oli tuhottoman pieniä ja kurttuisia, ei maksa vaivaa alkaa edes nyppiä. Joku vaivaa koko naapuriston mustia pensaita. Meilläkin vedetään vielä syksyn aikana juuresta poikki. Jos elpyisi sitten. ( Kävin katsomassa pihalle; mustat pensaat ovat kirjoittamiseni aikana kadonneet. Mies on kesälomalla ja pihatöis)

  Meillä odotetaan jo jouluakin. Paikallinen kesänlopetus tapahtuma Noitien yö oli lauantaina ja silloin oli myös ilotulitus. No eilen kaupungissa käydessä tai oikeastaan sieltä pois ajellessa meidän vajaa 5v kysyi takapenkiltä; Kuinka monta yötä on jouluun? :-)

  Naapuri kyyti meillekin ämpärillisen omenoita, kun meillä ei tällä hetkellä ole omenapuuta. Edellinen kaadettiin kasvihuoneen tieltä pois. Josko jo ensikeväänä olisi iuden istuttamisen aika. Olemme suunnitelleen ostavamme perheomenapuun, jossa on 4 lajia samassa puussa. Naapurissa on lajikkeena kesäomena Huvitus. Kiltisti palastelin omenat valmiisiin pusseihin ja ripaus sokeria perään ja pakkaseen. Kyllä nyt on piirakan teko helppoa ;-) lisääkin lupasi naapurimme omppuja tuoda. Nami.
  Tasaiseen on puikot kädes, kun vaan vähänkin ehtii tekemään. Tällä hetkell on kahdet sukat kunnolla kesken ja kolmansiin piti aamulla silmukat luoda, jotta pääsee heti niitä jatkamaan, kun toiset keskeneräiset valmistuu.

Pyryn tumput

Sukat 7 veljestä

  

Pennin (sentin) venytyksen alkeet

  Äitiysvapaa on hyvä syy opetella pennin venytystä. Silloin osaa paremmin sanoa itselleenkin kaupassa EI. Etenkin jos on kyseessä langat. Olen ostanut kevään ja kesän aikana muistaakseni 4 kerää seiska veikkaa. Uuden polariksen Ramin lahjasukkien raitoja varten sekä 3 kerää viidakko kobraa, kun vielä naapuri kaupungista löysin. (Enempää en raaskinnut hamstrata vaan sanoin itselleni EI! Ja ostin tytölle suklaapatukan. ) Yksi lemppari langoistani räsymattosukissa. Kivat värit tai langathan kannattaa aina lopettaa. Hmph!

  Viikon ruuat yritän suunnitella etukäteen, jotta heräteostoksia ei kauheasti tulisi. Yksi isompi kauppareissu viikkoon ja sit jos jotakin loppuu, kuten maito, niin haetaan lisää myöhemmin viikolla. Budjetti pitää aika hyvin jo. Olen suunnitellut, että pääsisin loppuvuodesta 100€ viikkobudjettiin. Joulua ei lasketa tähän; jotain rajaa. Lisäksi itsetehtyjä lahjoja tulee löytymään entistä enemmän paketeista. 

( Joukossa saattaa olla jotain "ituhipinkin" tuotoksia. ;-) )

  Pennin venytyksestä huolimatta meillä on lähes jokapäivä kahvin kanssa vähintään yhtä kastettavaa. Leivon leipäsiä, pullaa, piirakkaa, pizzaa, kakkua jne. Pappilan kaurakakutkin on niiin hyviä että.

  Pari viime päivää olen keittänyt punaisia viinimarjoja höyrymehuksi. Ja meinaan sisällä tarkenee, kun puuhellassa on puolipäivää valkea. Melkein on ollut hikikin. Mutta urakka kannattaa, nyt on mehua taas hyväksi toviksi eikä takuulla ole lisäaineita. Käsitöitäkin valmistuu siinä sivussa, mutta niistä sitten toisella kertaa. Ei muuta kuin penniä venyttämään ;-)

 Vadelmapiirakka

 Opettelin isäni ohjauksella tekemään kaalikääryleitä.

Ja söinkin jopa elämäni ensimmäiset 2 kpl.

Mustikkapiirakka pullapohjalla

Huh hellettä

 Kyllä nyt alkaa olla vähän turhan kuuma minulle. Tai onhan lämpö mukavaa, mutta kun tarvitsisi jotakin jaksaa touhutakin. Onneksi tein eilen suuren laatikollisen lasagnea, niin ei tarvinnut tänään kokata. Huomenna on pakko, kunhan keksisi mitä laittaisi. Kokkaaminen ei todellakaan ole kuumana päivänä hauskaa. Vaikka ei moni muukaan asia ole.
  Tuli sitten kerättyä vadelmia. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta rinnetontillemme ja vattupuskassa oli aivan järjettömän kuuma.Ja lentäviä seuralaisia myös. Hiki valui norona otsalta ja selkää pitkin. Aina kun sain rasiallisen kerättyä kävin hieman sisällä vilvoittelemassa ja juomassa. Aivan hullun hommaa tällä kelillä, mutta pakko ne on kerätä. Kuudennen rasian jälkeen luovutin. Päivän saldona 2,8 litraa. Hitaasti, mutta varmasti vadelmiakin kertyy. Kelpaa niitä talvella syödä, vaikka kohta niiden kerääminen muuttuukin todelliseksi pakkopullaksi. Kun päivästä toiseen käy samat kohdat moneen kertaan läpi. Ensin reunasta, sitten päältä ja vielä sisältä, jottei kypsät marjat tipu...
  Pikku-Emma onneksi oli äidin seurana ulkona ja keräsi isosiskolle punaisia viinimarjoja pakastettavaksi.Toki usein tarvitsi käydä sisällä vilvoittelemassa ja huilaamassa, mutta reipas tyttö sai kerättyä melkein 8 dl marjoja. Marja kerrallaan ilman karoja ja muita roskia. Emmasta saa kyllä iloisen apulaisen marjapuskiin. Mustikkaankin olisi kovasti ollut lähdössä, muttei voi ottaa mukaan, kun pelkää kovasti hyttysiä.
  Ovat sitten luvanneet hellettä myös ensiviikoksi. Välissä voi lauantaina ehkä hieman ukkostaa. No pääasia ettei sade pilaa vadelman pääsatoa. Vaikka voisi ilmaa raikastaakin, ehkä.
  Nautitaan kesästä ja kärpäsistä ja muistakin lentävistä ja ryömivistä ötököistä. (Iikk!) Nähtiin muuten tänään Emman kanssa tosi iso kovakuoriainen lentelemässä. Varmaan 2,5-3cm pitkä musta jossa oli keltaisia raitoja. Ja jonnimmoiset tuntosarvetkin. Täytyykin tarkistaa mikä jäärä se oli.
  Kaikki ikkunat on auki ja silti on kuuma. Tulee kuuma yö, taas.