kärsimättömän käsioireita

  Pari viikkoa sitten kävin naapuri kaupungissa lääkärissä, kun omaan tk:n lääkärille olisi päässyt vasta ensi viikolla. Olen koko kesän kärsinyt kuivuvista ja halkeilevista sormenpäistä. Rasvoja käyttänyt suurinpiirtein markettirasvoista Hifirasvoihin ja Tummelista kortisooniin. No tulipa käytyä näyttämässä haavoilla olevia sormenpäitä lääkärille. Hmph. Oli ensimmäinen kerta kun menin lääkäriin, eikä lääkäri kätellyt. Kysyi tulon syyn ja katsoi nenäänsä pitkin metrin päästä, että normaalilta kosketusekseemalta näyttää. Juu, kiitos. Haluaisinkin saada käteni kuntoon. Juu olen rasvannut kaikella mahdollisella kiitos kysymästä. Määräsi sitten voidetta, jota ei odottaessa ja imettäessä työpaikkalääkärin mukaan saa käyttää. Hmph. Sanoi maitoon imeytyvän niin pienen määrän, että kysyi kumpi ontärkeämpää käsieni terveysvai maitoon mahdollisesti imeytyvä määrä. Hmph!  Kyllä minä niinieleni pahoitin ja oikeasti teki mieleni sanoa, että minulla on 4 lasta, että mitäs ####luulet! Ilmeisesti mulkoilin tapeeksi, kun sanoi että jos ihan vaan 2 kertaa päivässä laittaisin ja jos ei auta niin sitten kuuriluontoisesti useamminviikon ajan. Ei sit muistanut sanoa, ettei saa käyttää ihon ollessa rikki. Kiva kuulla näin kaksi viikkoa myöhemmin. Kyllä mä taas niin mieleni pahoitin. Onneksi en oo laittanut kuin joka toinen päivä enkä silloinkaan yleensä kuin kerran päivässä.

  No lähinnä pointti tässä tuon typerän lääkärin lisäksi on nuo kädet, joiden kunto hidastaa ja haittaa harrastusta. ( ja muutenkin lähes kaikkea) lääkärivielä sanoi, että käsiä ei saisi pestä. Hmm. Juu perheessä on puolivuotias sinappikone. Juu en pese... Tällä hetkellä mullon kumihanskat kädessä, kunpesen, puunaan jotakin, kokkaan ym. Js tietty rasvat alla. Lisäksi nukun rasvatuilla käsillä puuvillahanskat kädessä. Sormien haavat aukeaa, jos avasn itse maitopurkin ym. Eli kudotaan silloin kun sormet ei vuoda. Käsityöt kyllä etenee jokapäivä ###kele. On niin paljon tekemistä, notta periksi ei anneta. Mutta lääkäriin olen pettynyt. Harmi ettei äitiyslomallasaa käydä omalla työpaikkaäkärillä. ( tai juu saisi, jos haluaa maksaa itse siitä että menee yksityiselle. Mur!) Täytyy vaan toivoa, ettei kädet mene huonompaan kuntoon talven tullen niinkuin yleensä. Kun ne yleensä on kesän ollut hyvässä kunnossa. Joten juu kyllä käsityöt etenee, omalla painollaan; hitaasti mutta varmasti.

Tämä sukka ei ole sit värikäs, eihän? 😉

Sairastupailua

  Tai ainakin osittain. Tällä hetkellä potilaita on vain yksi. Nuorella miehellä nousi lämpö viikonloppuna ja nyt on reilusti kuumeessa ja köhässä. Ei tuos kunnos töihinkään voi mennä. Emmalla on hiukan lämpö noussut muttei onneksi ainakaan vielä kuumerksi saakka. Miehellä nuhaa ja minullakin vähän päätä särkee. Pysyisi nyt ainakin vielä hus pois. Huomenna kun on meidän perhekerho päiväkin. Pääsee lapset leikkimään ja äidit höpöttämään jopa jonnin joutaviakin. Vertaistukea ja hivenen kahvittelua. Kyllä kelpaa käydä, kun on niin hienot uudet tilatkin meidän uudessa Ruoveden Srk-talossa. Aloitin viimeviikolla Pyrylle monsterihousujahttp://kuplablog.blogspot.fi/2012/12/monsterihousut.html?m=1
ja nyt kun olen niissä päässyt haaroväliin saakka aloitin toissailtana toisia lahjaksi.( tai lahjapakettiinhan nuo Pyryllekin menevät) Kolmannetkin pitäisi tälläviikolla vielä puikoille saada. Onneksi olen ollut lankahamsteri, niin nyt nuukana aikana on mistä ottaa. Eilen kyllä tarttui tarvikekeskuksessa ostoskoriin pääväri kolmansiin monstereihin. Emma kun tykkää keltaisesta ja.kun ei ole mun lemppari, niin ei lankakaapista sitä seiskaveikkana löytynyt.
  Tänään näin sen verran vaivaa, että kaivoin yhden lanka- ja käsityölaatikkoni esille, jotta sain sieltä pari vajaata lankakerää. Lisäksimuistin kuvata muutamat viimevuoden tuotoksetkin vielä, jotka eivät joululahjapaketteihin viime vuonna päätyneetkään. Yhdet vanhemmat, jotka kuvaan tuli mukaan olinkin kuvannut tänne aiemminkin. Eivät ole vaan vielä saaneet itselleen söpöä vauvaa omistajakseen. No jospa tänä vuonna vielä. Vaakalle asti en näitä tietenkään joutanut äkkiseltään kiikuttaa, mutta onneksi kameran eteen.

Jep, nämä ovat keltasävyisiä junasukkia lukuunottamatta vuosimallia 2015 ja kuten kuvat paljastavat jälleen; päättelykeiju ei todellakaan asu täällä ja vierailee vain pakosta eli silloin kun on PAKKO päätellä :-)

  Nyt täytyy nuo nuorimmaisen päiväunet vielä vähän yrittää hyödyntää ja ottaa vapautuneille puikoille uudet sukat alulle. Jotta haasteet etenee ja kun ei se joulukaan ole enää kuin vajaan 3kk päässä.

  Se on moro!

Siis joko oikeesti on Syyskuu?

  Aika juoksee hyvässä seurassa vai miten se meni ja lapsiperheessä on miljoona aika syöppöä. Omaa aikaa pitää napata joskus lasten nukahdettua ja ennen auringon nousua. Auts :-\ Niinpä mä olenkin jo hyvän aikaa aina illalla noin klo 23~01 (lue yöllä) ottanut sitä omaa aikaa ja käyttänyt sen; juu en bloggaamiseen vaan käsitöihin. Jotta saisin nuo voimassa olevat haasteet onnistumaan, täytyy aika käsitöihin napata jostakin. Lisäksi monet kutomuksustani ovat tulossa pukin konttiin niin senkin takia niitä täytyy työstää ilman kurkkivia katseita.
  Joka päivä joku tai jokunen käsityö etenee. Valmistuukin jopa :-D Pitkästä aikaa otin sohvien väliin olohuoneen nurkkaan kutomuslaatikon itselleni. ( Tää on kyllä jo neljäs sellainen, mutta kun edellisiä ei jaksa kaivaa tuolta esille ja ovat ahmineet liikaa lankaa sisäänsä ettei kutomuksia mahdu niin nappasin itselleni uuden laatikon käyttöön) On siis taas paikka mihin saa valmiita ja keskeneräisiä piiloon.

Täällä lymyävät myös ne valmiit

Joululahja ehdokkaat

Muun muassa tämmöisiä on kesken.

  Toissa iltana aloitin myös tekemään monsterihousuja Pyrylle, kun kesken eräisiä töitä on tällä hetkellä vain 9.. (okei eli nyt 10 )Nyt kun niistä pääsee kohta lahkeita tekemään, ajattelin tänään aloittaa toiset monsterihousut vuorostaan Emmalle. Täytyyhän pukin kontista löytyä muutakin kuin sukat ja tumput. Ja kun kerta pennin venytystä harjoittelen lisää, tarvitsee tehdä itse. Onneksi on langoissa mistä valita. Koskahan oikeasti uskaltaisi tehdä lanka inventaarin. Uskoisin pelkästään 7-veikkaa olevan ainakin 20 ellei peräti 25 kg. Useammat sukat tai villasukat saa vielä tehdä niistä. Kesän/syksyn aikana olen ostanut lisää lankaa 5 kerää. 2kpl 7-veikan polarista ja 3kpl 7-veikan viidakon cobraa yhteensä 650g.

  Joulu lähestyy ja tonttuilu lisääntyy. Illat hämärtyy ja on mukava sytytellä kynttilöitä ja nauttia glögistä ja käsitöistä. Viime lauantaina opetin Emmalle kuinka lankatupsuja tehdään. Niihinkin on mielessä eräs idea lastenhuonetta varten. Jahka huoneiden vaihto ja muut joskus valmistuvat.;-) 

  Nautitaan vielä näistä syksyn lämpimistä päivistä, kyllä ne vielä viilenevät.

  

Aikalisä

  Nyt se on virallista; saa tuulettaa!
Vanhempainvapaani loppuu joulukuussa, mutta päätimme mieheni kanssa ottaa aikalisän ja jään vuoden alusta vielä toviksi hoitovapaalle. Palaan töihin, kun Emman esikoulu starttaa kunnolla. Eilen kävin asian sopimassa työnantajani kanssa. Muutaman lomaviikon pidän välissä ennen sitä. Saa pienen käteisvarapuskurin samalla ennen kotihoidon tuelle tippumista. Tämän suunnittelu on ollut syynä nuukailun alkeiden sisäistämiseen. Kuin orava, on tullut säilöttyä talven varalle. Vielä puuttuu sieniä, punajuuret, hieman omenia ym.
  Uskotkos, nyt on helppo hengittää. Vaikka tiedän, että joka sentin saa tarkkaan laskea, niin nyt on rauhallinen fiilis. Tiedän, että saan viettää seuraavan vuoden vielä kotona pikkuisten kanssa. Emmahan on koko kesän ollut vapaalla hoidosta ja viime kuun lopulla ilmoitin, ettemme ota hoitopaikkaa päiväkodilta vastaan. Vielä kun on mahdollista Emmakin napata oravanpyörästä pois, niin sen teemme. Eskarin alun jälkeen se ei ole enää mahdollista.
  Keskiviikkona aloitimme tälle syksylle seurakunnan perhekerhon ja eilen illalla ehdin ilmoittamaan Emman jumppaan, jossa aloituspaikkoja on vain 15. Jee! Kirjaston satutunnitkin alkavat 8.9. Niitä ei sentään ole joka viikko. Viikon lukujärjestys alkaa siis olla myös mallillaan. Hyvältä näyttää ja erityisesti tuntuu.
  Tiedossa on, että lahjat muuttuvat suureksi osaksi itsetehdyiksi. Niin myös äitini tämän päiväinen syntymäpäivä-lahja. Eihän siinä mitään uutta ole. Tyyli nyt muuttui. Tällä kertaa ei ole kudottua eikä virkattua, vaan itsetehtyjä piparminttu-lakritsi jalkakylpypommeja. Olen vissiin kasvamassa esikoisen sanoin "ituhipiksi"

Äidin lahja

Ja tähän linkki, josta kyseinen ohje bongattu

Jotakin valmistakin

  Vielä on pakastimessa tilaa, mutta yksi on sentään ääriään myöten täynnä tämän vuoden satoa. Mansikkaa, mustikkaa ja vadelmaa. Toki tämän vuotisia on joutunut viemään varaston pakastimeenkin. Vielä olisi hommia jäljellä, puolukkaa täytyy alkaa viikonloppuna keräämään. Tietää taas monta metsäkeikkaa, kun homma tehdään ihan käsipelillä. Viinimarjojakin täytyy vielä kiisseliä varten käydä nyppimässä. Onneksi mehut on jo keitetty. Tuliko teillä mustia viinimarjoja? Meidän oli tuhottoman pieniä ja kurttuisia, ei maksa vaivaa alkaa edes nyppiä. Joku vaivaa koko naapuriston mustia pensaita. Meilläkin vedetään vielä syksyn aikana juuresta poikki. Jos elpyisi sitten. ( Kävin katsomassa pihalle; mustat pensaat ovat kirjoittamiseni aikana kadonneet. Mies on kesälomalla ja pihatöis)

  Meillä odotetaan jo jouluakin. Paikallinen kesänlopetus tapahtuma Noitien yö oli lauantaina ja silloin oli myös ilotulitus. No eilen kaupungissa käydessä tai oikeastaan sieltä pois ajellessa meidän vajaa 5v kysyi takapenkiltä; Kuinka monta yötä on jouluun? :-)

  Naapuri kyyti meillekin ämpärillisen omenoita, kun meillä ei tällä hetkellä ole omenapuuta. Edellinen kaadettiin kasvihuoneen tieltä pois. Josko jo ensikeväänä olisi iuden istuttamisen aika. Olemme suunnitelleen ostavamme perheomenapuun, jossa on 4 lajia samassa puussa. Naapurissa on lajikkeena kesäomena Huvitus. Kiltisti palastelin omenat valmiisiin pusseihin ja ripaus sokeria perään ja pakkaseen. Kyllä nyt on piirakan teko helppoa ;-) lisääkin lupasi naapurimme omppuja tuoda. Nami.
  Tasaiseen on puikot kädes, kun vaan vähänkin ehtii tekemään. Tällä hetkell on kahdet sukat kunnolla kesken ja kolmansiin piti aamulla silmukat luoda, jotta pääsee heti niitä jatkamaan, kun toiset keskeneräiset valmistuu.

Pyryn tumput

Sukat 7 veljestä

  

Pennin (sentin) venytyksen alkeet

  Äitiysvapaa on hyvä syy opetella pennin venytystä. Silloin osaa paremmin sanoa itselleenkin kaupassa EI. Etenkin jos on kyseessä langat. Olen ostanut kevään ja kesän aikana muistaakseni 4 kerää seiska veikkaa. Uuden polariksen Ramin lahjasukkien raitoja varten sekä 3 kerää viidakko kobraa, kun vielä naapuri kaupungista löysin. (Enempää en raaskinnut hamstrata vaan sanoin itselleni EI! Ja ostin tytölle suklaapatukan. ) Yksi lemppari langoistani räsymattosukissa. Kivat värit tai langathan kannattaa aina lopettaa. Hmph!

  Viikon ruuat yritän suunnitella etukäteen, jotta heräteostoksia ei kauheasti tulisi. Yksi isompi kauppareissu viikkoon ja sit jos jotakin loppuu, kuten maito, niin haetaan lisää myöhemmin viikolla. Budjetti pitää aika hyvin jo. Olen suunnitellut, että pääsisin loppuvuodesta 100€ viikkobudjettiin. Joulua ei lasketa tähän; jotain rajaa. Lisäksi itsetehtyjä lahjoja tulee löytymään entistä enemmän paketeista. 

( Joukossa saattaa olla jotain "ituhipinkin" tuotoksia. ;-) )

  Pennin venytyksestä huolimatta meillä on lähes jokapäivä kahvin kanssa vähintään yhtä kastettavaa. Leivon leipäsiä, pullaa, piirakkaa, pizzaa, kakkua jne. Pappilan kaurakakutkin on niiin hyviä että.

  Pari viime päivää olen keittänyt punaisia viinimarjoja höyrymehuksi. Ja meinaan sisällä tarkenee, kun puuhellassa on puolipäivää valkea. Melkein on ollut hikikin. Mutta urakka kannattaa, nyt on mehua taas hyväksi toviksi eikä takuulla ole lisäaineita. Käsitöitäkin valmistuu siinä sivussa, mutta niistä sitten toisella kertaa. Ei muuta kuin penniä venyttämään ;-)

 Vadelmapiirakka

 Opettelin isäni ohjauksella tekemään kaalikääryleitä.

Ja söinkin jopa elämäni ensimmäiset 2 kpl.

Mustikkapiirakka pullapohjalla

Huh hellettä

 Kyllä nyt alkaa olla vähän turhan kuuma minulle. Tai onhan lämpö mukavaa, mutta kun tarvitsisi jotakin jaksaa touhutakin. Onneksi tein eilen suuren laatikollisen lasagnea, niin ei tarvinnut tänään kokata. Huomenna on pakko, kunhan keksisi mitä laittaisi. Kokkaaminen ei todellakaan ole kuumana päivänä hauskaa. Vaikka ei moni muukaan asia ole.
  Tuli sitten kerättyä vadelmia. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta rinnetontillemme ja vattupuskassa oli aivan järjettömän kuuma.Ja lentäviä seuralaisia myös. Hiki valui norona otsalta ja selkää pitkin. Aina kun sain rasiallisen kerättyä kävin hieman sisällä vilvoittelemassa ja juomassa. Aivan hullun hommaa tällä kelillä, mutta pakko ne on kerätä. Kuudennen rasian jälkeen luovutin. Päivän saldona 2,8 litraa. Hitaasti, mutta varmasti vadelmiakin kertyy. Kelpaa niitä talvella syödä, vaikka kohta niiden kerääminen muuttuukin todelliseksi pakkopullaksi. Kun päivästä toiseen käy samat kohdat moneen kertaan läpi. Ensin reunasta, sitten päältä ja vielä sisältä, jottei kypsät marjat tipu...
  Pikku-Emma onneksi oli äidin seurana ulkona ja keräsi isosiskolle punaisia viinimarjoja pakastettavaksi.Toki usein tarvitsi käydä sisällä vilvoittelemassa ja huilaamassa, mutta reipas tyttö sai kerättyä melkein 8 dl marjoja. Marja kerrallaan ilman karoja ja muita roskia. Emmasta saa kyllä iloisen apulaisen marjapuskiin. Mustikkaankin olisi kovasti ollut lähdössä, muttei voi ottaa mukaan, kun pelkää kovasti hyttysiä.
  Ovat sitten luvanneet hellettä myös ensiviikoksi. Välissä voi lauantaina ehkä hieman ukkostaa. No pääasia ettei sade pilaa vadelman pääsatoa. Vaikka voisi ilmaa raikastaakin, ehkä.
  Nautitaan kesästä ja kärpäsistä ja muistakin lentävistä ja ryömivistä ötököistä. (Iikk!) Nähtiin muuten tänään Emman kanssa tosi iso kovakuoriainen lentelemässä. Varmaan 2,5-3cm pitkä musta jossa oli keltaisia raitoja. Ja jonnimmoiset tuntosarvetkin. Täytyykin tarkistaa mikä jäärä se oli.
  Kaikki ikkunat on auki ja silti on kuuma. Tulee kuuma yö, taas.

Tarpeeksi tekemistä?

  Kesä on ihanaa aikaa eritoten sitten, kun sato alkaa kypsyä. Mustikoitahan on tullut kerättyä jo jonkin aikaa. Paikoitellen ne alkavatkin olla jo ylikypsiä, joten taas joutuu nyppimään jo valikoiden. Silti sekä eilen että tänäänkin tuli käytyä vähän poimimassa. Hitaasti, mutta varmasti tavoitteet täyttyvät.
  Vadelma aikakin alkaa olla parhaimmillaan. Eilen Mieheni keräsi Heidin kanssa n 2,7 litraa pakastimeen ja minä piirakan päälle lisäksi sen reilun 3 desiä. Tänään itse keräsin 2,5 litraa ja Heidi puoli litraa. Jälleen yhteensä 3l. Yes! Jos keli pysyy hyvänä lähipäivät niin saaliit vielä suurenee. Seuraavaviikko on varmaan meidän puutarhavadelmien sesonki, joten kiirettä pitää :-)
  Mies on saanut pätkittyä kaikki puutkin pinosta ja liiterin täyttöpuuhatkin on menossa. Pari pinoa vielä mahtuu ja sitten liiterin ovi kiinni eikä sinne ole asiaa ennen syksyn kosteita kelejä. Puut haetaan siihen saakka katoksen alta. Yhden kuorman mies jo haki puita pinolle ensi kesää odottamaan. Sitten kun on taas kymmenisen mottia puita pinolla odottamassa ensikesän pienimistä, alkaa olla taas turvallinen olo. Puut on olleet jo maalla miehen kotona vuoden pinossa metrin mittaisina ja sieltä ne kärrätään vielä vuodeksi meidän pihalle pinoon odottamaan.
  Aloitin eilen ilalla ennen nukkumaan menoa uudet sukat. Ensimmäinen valmistuu toivottavasti huomenna, kun kantapää alkaa olla valmis. Nyt huutelee nukkumatti, hyvää yötä <3 p="">

Onni on oman pihan puutarhavadelmat

Olis voinu tulla kiirekin

  Se tunne, kun olet aloittanut tekemään synttärilahja-sukkia hyvissä ajoin jo 2 viikkoa aiemmin ja maanantaina huomaat ettei työ ole edennyt ekan sukan vartta pidemmälle. Työ kouraan ja hommiin. Sitten käytät ekan sukan loppuun kutomiseen 4 päivää. (Jep, hyvä minä ) Sit ei auta muu kuin luoda yhdeltätoista illalla silmukat toiseen sukkaan ja päättää että minähän ehdin. Ja neuloa vartta 30 kerrosta ja luovuttaa mennäkseen nukkumaan. Perjantaillehan jäi kudottavaksi vain koko loppusukka. Luotto on kova ja päätän herätä, kun poika lähtee töihin klo 5:40. Joopa joo; katsoin kelloa tuolloin ja päätin että väsyttää ihan helevetisti ja nukuin vielä yhdeksään :-D

  Sukkapuikot oli lähettyvillä pitkin päivää ja jos sopiva hetki tuli kudoin 5-10kerrosta. Illalla saunan päälle klo 10:00 oli otettava puikot vielä käteen, sillä kantapää oli valmis ja loppu jalkaterä tekemättä. Olin edelleen päättäväisesti sitä mieltä, ett sukat on yhdeltä valmiit. Mies meni nukkumaan puol kahdeltatoista ja sanoin ett tuun yhdeltä. Diiba daaba...
  Sukan sain valmiiksi 00:54, mutta päättely olikin sitten ihan ahterista. MUSTA lanka on ahterista, enkä tahtonut nähdä päätellä lankoja. Kutominen kun menee käsiin oikeastaan katsomatta, kun laskee mielessä kerroksia ja sit lopuksi vaan tarkistaa kerrosten määrän, mutta päättelyä kun ei voi niin tehdä ja päättelyneulakin on taas hukassa niin jouduin käyttämään koukkua. Silmiin suorastaan teki kipeää, kun sain homman valmiiksi ja pääsin nukkumaan. Mutta mä ehdin. Rami 19-vuotta sai lahjasukkansa muiden lahjojensa ohella aamulla.

Tässä ne ovat:

Synttärisukat Ramille koko 42

Musta 7-veikka ja sini-vihreä 7-veikka Polaris

Yhteensä 124g

Paljon onnea Rami  <3 p="">

Marjasukat

  Ihanat ja kamalat marjasäät. On pitänyt perin huonoa marjasäätä, mutta eilen oli kyllä ihan mukava keli. Esikoinen lähti myös mustikkaan äidin ja mummun kanssa. Ja saikin ihan mukavasti, heti 1,1litraa. ( Mikä oli kyllä kannun vetoisuus, joten kotiin täytyi lähteä tuon kipon täytyttyä. Aamulla päättelin langat viime vuonna valmistuneista sukista, jotta tytär saa omat sukat saappaisiin. Ei ollut tullut villasukat matkaan kesäkelillä. ( oho)  Sukat on ollut valmiina jo viime vuodesta, en muista koska nuo pakkopullat sain valmiiksi. Värit rupesivat mielessä riitelemään ja kesti monta kuukautta, että väkisin tein parin sukalle. Ensimmäinen saattoi valmistua maaliskuussa. No nyt on langatkin päätelty vihdoin.

Marjasukat  koko 39

Lanka 7-veljestä oranssi  105g

Sekä 7-veljestä punakirjava nostalgia

  Joskus jotkut väriyhdistelmät näyttävät mielessä tosi hyviltä, mutta muodostuvat tosi tuskallisiksi neuloa. Nämä kyllä näyttävät edelleenkin silmääni ihan kauniilta, mutta tuo nostalgia lanka on silmiini semmoinen migreenilanka että en toista tiedä. Toisinaan joutuu aloitukset purkamaan, kun värit oikeasti riitelevät silmissä ja työ ei sen takia etene yhtään. Sinänsä melkein valmis sukka on kurja purkaa, kun tajuaa liian myöhään ettei sovi.

  Tällä hetkellä on puikoilla pojan sukat ja että osa olla musta lanka pitkästä aikaa mielenkiintoinen kudottava. Ei voi tehdä hämärässä, vaikka kuinka tekisi mieli. Mustalle valitsin kaveriksi uuden 7-veikka polariksen sini-vihreä sävyisenä. Vielä kun saisin ne valmiiksikin. Nyt vihdoin aamukahvia ja leipää, jotta jaksaa alkaa päivän töihin.

Jotain valmista välillä

  Mustikkametsä on saanut olla tämän viikon vielä rauhassa. Sunnuntaina kyllä vielä äidin kanssa kävimme pari litraa hakemassa, josta esikoinenkin sai itselleen jo kolme rasiaa pakkaseen. Hyvä alku ainakin. Eiköhän me äidin kanssa taas huomenna mennä :-) Me oltiin alkuviikko maalla anopin (lue mummun) kanssa. Ajeltiin maanantaina hakemaan mummu kaupungista ja käytiin myös katsomassa esikoista samalla mustikoiden kanssa.
  Maalla onkin tullut sitten leivottua ja vietettyä lasten kanssa netitöntä ja suht telkutonta kesäviikkoa. Kahtena aamuna on katsottu osa lastenohjelmista ja tänään kotiin palattua viikon toinen pikku kakkonen. Kassillinen kirjaston kirjoja tuli taas viikossa luettua ja koska loppuivat hieman kesken, niin siirryimme lukemaan jälleen omia Pupu Tupunoita välikirjoina. Tänään täytyi kotiin palaamisen jälkeen käydä heti kirjastossa lainaamassa uusi kassillinen. Loppuvat varmaan heti kättelyssä, kun menemme pian takaisin maalle. Täytyy varmuuden vuoksi varmaan hakea huomenna vähän lisää. :-D Meistä on tullut lukutoukkia, itsellenikin varasin seuraavan kirjan Katajamäki-sarjasta jota aloitin lukemaan.
  Käsityöt on toki mukana reissussa ja kun sopiva rauhallinen välipää tulee, on hyvä ottaa puikot esille. Sain joulu juhannussukat valmiiksi ja aloitin pojan synttärisukkien teon. Uskomatonta että mun pieni täyttää reilun viikon päästä jo 19-vuotta. Mihin nää vuodet katoaa?? Vastahan mä hänet saatoin ekaa päivää kouluun ja nyt mun ylioppilas täyttää 19... No jokatapauksessa, jotain valmista:

  Juhannussukat 7-veljestä koko 38-39

Punainen ja vaalea harmaa

(Vielä punnitsematta)

Marjasatoa

  Joka kesäinen marjakausi on startannut. Sunnuntaina riensimme äitini kanssa ekaa kertaa tälle kesälle mustikkametsään. Eikä suotta; ensimmäinen saaliini oli heti 1.3litraa. Ei välttämättä kuulosta isolta määrältä, mutta meillä marjat nypitään aina käsin. En edes osaa poimuria käyttää, no kun en ole koskaan käyttänyt. Tänään olikin jo isoin saalis 1.8litraa ja huomenna innoissaan uudelleen. 5.4 on jo pakkasessa, kun omaan pakkaseen olen tavoitteekseni laittanut 20. Sit lisäksi Tyttärelle ja avokilleen, kun ei kaupungissa oikein marjaan pääse. Eli eitarvitse ihmetellä, jos blogi jälleen hiljenee. Se on vain tilapäistä. Eilen hain lisähommaa paikalliselta tilalta: 10kg mansikoita. Nam! No kello oli yli puolenyön, kun minäkin vihdoin pääsin nukkumaan. Sulatin aikani kuluksi päivällä molemmat arkkupakastimetkin- fixu veto or not. (Järkevää se vissiin oli kuitenkin)

  Jep, pari viikkoa tulee varmasti lähes päivittäin käytyä metsässä. Sillä aikaa alkaa jo varmasti oman puutarhan sato kypsyä ja täytyy päivittäin notkua myös puskissa. Meillä on vissiin noin 12m lähes metrin leveydeltä puutarha vadelmaa. Joka vuotinen työmaa, joka orjuuttaa noin kuukauden päivät. Kerättävä on tuli vadelmia 0,5 tai 6 litraa päivässä, sillä ei ole merkitystä. Jos jättää keräämättä, ampiaiset omii puskat ja sen jälkeen sinne ei ole kellään asiaa. Vadelmasadostakin taitaa onneksi tulla kohtuu hyvä, jos kelit alkavat suosimaan. Sen päättää tietenkin yläkerta.

  Sitä kun ikää tulee lisää mittariin, niin vuosi vuodelta säilöminen (ja pennin venytys) kiinnostaa enemmän. Meillä harkitaan, josko jäisin vähän extraa kotiin vanhempainvapaan jälkeen. Kaikkeni olen päättänyt tehdä sen eteen, että onnistuisi. Kun ei Emmallakaan ala eskari kuin vasta vuoden päästä ja saisi mahdollisuuden olla vielä vähän aikaa pois oravanpyörästä. Otettaisiin hänetkin pois hoidosta kokonaan siksi aikaa. Mistä tulikin mieleeni, että huomenna olisi hyvää aikaa pakastaa raparperia talven varalle. Meillä kasvaa sitä ihan mahoton puska. On annettu sitä myös tutuille ja anoppikin pakasti jo itselleen.

  Toivotaan että ilmat paranee ja saadaan kaikki hyvät kesän maut talteen :-)

Kesäyöt

Meillä nukutaan tai no nuorimies lähti rantaan yhdelle, kun oli saanut raskaan työn raatajan hiet pestyä. Tuhottoman kuuma, vaikka kaikki ikkunat ovat auki. 66:n äänet kantautuvat sisälle. Rekkoja menee säännöllisin väliajoin ja pikkuautoja tasaiseen tahtiin. Juuri, kun linnun laulu tai pörriäisen surina alkaa kuulua sisälle niin menee seuraava auto. Sen verran hämärää ettei näe lukea kirjaa ilman lamppua. Ei jaksa laittaa valoa, jotta voisi tehdä jotakin hyödyllistä; lue käsitöitä. Tai jotakin sivistävää; lukea kirjaa. Ei huvita katsoa televisiota, vaikkei nukuta. Vielä hetki sitten sisälle tuli ulkoa riittävästi valoa ja nyt on vain hämärä hetki. Muutama tunti ja taas näkee riittävästi. Makuuhuoneen hiljainen tuhina, isontien äänet. Jos hyttysiä olisi yhtään vähemmän, menisin ulos terassille istumaan. Kesän tuoksut, kesän äänet, kesäyön äänet. Olen aina tykännyt kuunnella kesäyön ääniä meillä kotona. Asumme riittävän kaukana isosta tiestä, mutta kuitenkin niin lähellä, että äänet kantautuvat meille. Jos ei saa unta voi laskea lampaiden sijasta autoja. Tai kuunnella pientä tuhisijaa. Kauniita unia.

Tää leipoo eikun neuloo eikun

  Jotta ei tulis kylmä, olen tänään ensin kokannut tunnin; mansikkakeittoa mansikanpaloilla, mustikkakeittoa siivilöitynä sekä makaroni-jauhelihasörsseliä. (Tenavat puhuu makaronisörsselistä) Helppo ja nopee sekä kelpaa kaikille. Yksikään lasten kaverikaan ei oo jättänyt syömättä. Uppoo kuin väärä raha.

  No vatsa täynnä on hyvä siivota edelliset jäljet ja tehdä ruisleipäset taikina. Ohje oli joskus muinoin jauhopussin kyljessä. Äitini sen siitä bongasi ja sitä kokeili ja hyväksi havaitsi. Sen jälkeen olen muutamiinkin myyjäisiin näitä leiponut. Ovat eri herkkua mm. hernekeiton kanssa ja tietty ihan muutenkin. No samalla, kun odottaa leipästen kohoamista sekä paistaessa on hyvää luppoaikaa heilutella puikkoja tai koukkua. Tämän hetkinen virkkuuni vaatii keskittymistä ja ohjeen vilkuilua niin sukat ovat parempi idea.

  Kun jälleen kerran siivoaa jäljet ja tiskikone on sammunut voi vaihtaa tiskit koneeseen ja aloittaa pullataikinan vaivaamisen. Mä niin rakastan näitä päiviä, kun Pyry nukkuu päivällä vähän enemmän, niin voi häärätä huoletta enemmän. Ja koska kaikki lapset on meillä osanneet aina nukkua öisin, jaksaa sitä myös touhuta keittiössä. Pyrykin nukkuu yönsä läpi, kunhan äiti huomaa tissin tuikata välillä suuhun.

  Kyllä kelpasi iltakahveet juoda ja jäihän noista nyt huomiseksikin, jos vaikka joku sattuu huomenna kahveelle poikkeemaan. Ihana perjantai, nyt vesi lämpiämään ja kintut ylös ja kudin käteen. Lepohetki ansaittu? :-)

Kuveja, kuvia

  Leivonta on hauskaa puuhaa, kuten käsityötkin. Meillä on nykyään perjantai pullapäivä. Poikkeuksiakin tietty on; keskiviikkona leivoin pullaa. Nyt kun aloin päästä yhteisymmärrykseen mieheltäni saamani puhelimen kanssa, niin päätin lisätä tänne lisää kuvia, jotta pääsen pikkuhiljaa ajantasalle näissä. Perusjuttuja, ei muuta. Olen tänä vuonna tehnyt jo toistakymmentä kinuskikakkua, tässä niistäkin muutama variaatio.

 Kristallipullia ilman "kristallia"

 Muuten vaan kinuskikakku

 Miehen veljelle synttärikakku

 Pyryn kastekakku

 Ramille kakku viimeisten kirjoitusten kunniaksi

(Lapset; Aina on hyvä syy kakulle)

Emman 3-vuotis kakku 

Polkkaa 77g ja 74g

Mieheni ja Ramin lapaset tammikuussa?

(Tämähän on neuleblogi)

Ompelun ihanuutta

  Tilasin itselleni syksyllä uuden ompelukoneen, kun alkuraskaus oli mennyt hyvin. 23 vuotta vanha syntymäpäivälahjaksi saamani ompelukone sai väistyä uuden ihanan Singerin myötä. Siitä haaveilin jo vanhempien lasten ollessa pieniä, vaan en raaskinnut vaihtaa. Nyt on kaksi Singeriä, kun noin 16-17 vuotta vanha saumuri sai arvoisensa ystävän. Vanha ompelukoneeni oli erittäin ronkeli; ei huolinut langakseen kuin gütermanin kalliimpaa ompelulankaa. Kaikki muut se sylttysi armottomasti ensimmäisen sentin jälkeen. Pettymyksekseni pari vuotta sitten huomasin, ettei siinä voi käyttää kaksoisneulaakaan. Siitä se idea taas lähti: ompelukone-kuume. Vauvakuumeen helpotettua en voinut enää vastustaa.

  Päätin ottaa ennen juhannusta härkää sarvista ja kysyin ystäviltäni fasessa apua saumurini kanssa. En ollut siihen koskenut muutettuamme kotitalooni. Hmm, kahdeksaan vuoteen. Ohjekirjaa en ole nähnyt muuton jälkeen, joten on vissiin jossain tosi tärkeiden papereiden joukossa hautautuneena piilossa. En ole koskaan kunnolla osannut sen säätöjä, joten päätin pyytää apua ystäviltäni. Yksi työkaveri ilmoittautuikin auttamaan, mutta emme sopineet päivää. Ennen jussia kuitenkin päätin yrittää kerran ja TADAA, laakista oikein ja säädöt myös. Saa tuulettaa! JEE!
  Kiitos kuitenkin Riikka, että lupauduit.

  Ompelu on hauskaa puuhaa, mulla ei vaan ole pätevää ompelunurkkausta. Tänä kesänä se on tarkoittanut sitä, että ompelukone on tietyn ajan ruokapöydän nurkkapäädyssä, josta sitä toiset sit mulkoilevat, kun aletaan syömään. Juu, äidillä on projekti vähän kesken :-D
  Tähän on tulossa muutos, ratkaisu odottaa fixausta autotallissa ja kustantaa ainoastaan dc-fix rullan, joka täytyy käydä kaupungissa käydessä ostamassa, ellei paikallinen ihan paras kirjakauppa saisi sitä hommattua. En kyllä ole vielä päättänyt, miltä haluan sen näyttävän. Täytyy käydä kauppiasta jututtamassa. Meidän kylän kirjakaupasta olikin tällä viikolla taas juttua Aamulehdessä. Yrittäjä osassa ( Ikävä kyllä en ko. juttua kyllä aamulehdestä nopeasti etsien netistä tähän löytänyt)

  Koska en ole tällä hetkellä väleissä läppärini enkä puhelimeni kanssa jää tämä postaus kuvattomaksi. Voitte kuvitella tähän loppuun pienen tytön keltainen pelle-liivimekko päällä. En saa puhelimen ohjelmaa laitettua tähän koneelle enkä kuvia puhelimesta koneelle. Puhelimella yritin, mutta en saa puhelimesta siirrettyä aiemmin otettua kuvaa blogiin. Mekko odottaa pesua pyykkikorissa niin just nyt en uuttakaan kuvaa voi suoraan blogiin ottaa. Kyllä ny vastustaa!

  Nettikin pätkii tasaiseen tahtiin, liekö ukkosta taas ilmassa kuten aamulla.
    No josko seuraavalla kerralla sitten :)

Emma ja Emman pellemekko
(Joko saa tuulettaa? Mä onnistuin tän puhelimen kanssa.
Tietokoneelle joudun mököttämään edelleen :-D )

Haasteita loppuvuoteen

  Päätin lähteä kahteen haasteeseen mukaan.
Löysäpipoisten KyJyyn

(KyJy 2016 eli Kesäyöstä jouluyöhön. Tarkoituksena on aloittaa 20… neule- tai virkkaustyötä aikavälillä 24.6-30.9 (silmukat puikolla/koukulla lasketaan jo aloitukseksi!) ja saattaa ne valmiiksi 24.12 klo 24.00 mennessä. Viimeinen ilmoittautumispäivä oli 17.6.)

 ja vanhat neulomolaiset KyJy 2016.

( Tehdään 20 työtä joiden pitäisi olla valmiita 24.12.16 mennes. Painolla ei oo välii. 12 aloitusta tulisi olla tehtynä 15.09.16 mennessä. Loput pitäs olla alotettuna 31.10.16 mennessä.)
 Saattaa olla että onnistuminen edellyttää isoa kasaa sukkia eikä juurikaan isompia töitä, mutta urakkaa siinä tulee olemaan riittämiin ennen joulua. Pukinkontti toki alkaa täyttyä tasaiseen tahtiin näiden myötä. Loppuvuotta lähestyessä täytyy varmaan jälleen ottaa aamun tunnit avuksi, kuten viime vuonnakin tein, jotta sain joululahjoja valmiiksi. Toivottavasti pikkuiset antavat välillä äidille omaa aikaa käsitöihin. Ensimmäisen työn aloitin jo juhannuksena maalla:

  Juu sukkaa pukkaa, mut eipä si taas jalkoja palele. Meillä on kyl lapset tottuneet villasukkia pitämään. Tasaiseen tahtiin sukkia tulee pesuun, vaikka on kesäaika. Mut mikäs sen mukavampi jalassa sateisena päivänä. Kovasti alkoi heti ennen juhannusta joulututtamaan, joten koriin juhannuksen viettoon hyppäsi lempiharmaa 7-veikkakerä sekä kaveriksi joulunpunainen jämäkerä. Tuosta punaisesta Tein Emmalle sukat ja tumput viimejouluksi. Muutamiin sukkiin siitä ainakin raitoja vielä piisaa. Ja hei; jouluun on alle puoli vuotta :-)

Kuvastuksia

 Koska en edelliseen postaukseen kuvia ehtinyt loppuun laittaa, niin tehdään tämä päivitys sitten lähinnä vanhojen käsitöiden kuvilla. Paljon jää kaikkea kuvaamatta, kun muistaa vasta sen jälkeen, kun on lahjan antanut, että kuvaamatta jäi. Mutta kaivellaan nyt jotakin arkistojen kätköistä, niin päästään sitten edes tähän vuoteen. Tämän vuoden kuvat taidan silti säästää vielä eteenpäin ;)

Emman sukat

vauvalahjaksi tehtyjä sukkia

Nämä myös

Lahjaksi tehdyt sukat

Rakastan kinuskikakkua ( Tän vuoden kuvissa näitä lisää ;D )

vuoden viimeisiä 2015; itselle sukat ja Emmalle tumput

Emman lemppari unisukat Novita Pirtelö

Vuoden viimeiset 2014 ja ensimmäiset 2015

Näitä juhannusruusu mallilla virkattuja liinoja tein
kaikenkaikkiaan 3 kpl. Äidilleni, anopilleni ja mummulleni
äitienpäivälahjaksi 2015

 Jostain syystä en koneelta nyt löytäny lisää kuvia enkä pääse puhelimen muistikorttiin käsiksi. 

Hmph, Saattaa olla, että palaan vanhoihin kuviin kuitenkin vielä uudelleen. Apuva eli sitten, kun muistan kysyä neuvoa joltakulta muulta tai Jassoolta ;)

Uusia tuulia, vanhoja kujeita

  Paljon on tapahtunut viimeisen bloggaamisen jälkeen. Suru valtasi mieleni sopukat toissa syksynä. Ja toissa talvi oli paikoin vaikea. Maaliskuu toi töissä uusia tuulia ja työnkuvani ja työpisteeni vaihtui jopa tehtaan eri osioon ja eri tehtaaseen. Pikkuhiljaa mieli alkoi kevään kuluessa helpottaa. Uudessa työ on kevyempää ja päivät töissä kuluivat kuin siivillä ja ainoastaan kerran kuussa mieli oli maassa ja itku kurkussa. Kesällä vihdoin mieleni parani ja alkoi jatkuva päänsärky. Siitä päästyäni alkoi jatkuvat pahoinvoinnit. Onneksi nekin loppuivat aikanaan, sillä sain seurakseni syksyllä issiaksen. Kohtelias työpaikkalääkärini kehui sen keväällä helpottavan, jos ei helpota sitten tutkitaan. Joten syksypuolen olin tasaiseen tahtiin välillä sairaslomalla. Joulun jälkeen en enää yrittänyt edes töissäkokeilla olla vaan hain lääkärin kehoituksesta sairaslomaa. Helmikuun alusta siirryin äitiyslomalle ja maaliskuussa perheeseemme syntyi neljäs lapsi; toinen poika. Tässä sitä ollaan onnellisesti kotona. Pyry poika sain nimensä huhtikuussa ja toissa syksyn keskenmeno on vain paha uni, jonka välillä muistaa. Mutta onneksi se on vain aina harvemmin mielessä ja saan olla onnellinen 4 ihanasta lapsestani. ( Tähän esikoinen kyllä kommentoisi, ettei hän ole enää lapsi. No meillä on lapsia ja aikuisia ; -) )

  Käsitöitä tulee tehtyä jatkuvasti ja surullisina päivinä ne ovat auttaneet pitämään pääparkaani kasassa. Viimevuonna tein jälleen enemmän käsitöitä kuin koskaan aiemmin ja luulenpa että niin käy tänäkin vuonna. Kaksi käsityöhaastetta joihin otin osaa ja loppuvat juhannukseen menivät kyllä puihin, kun aloitin sumeilematta tekemään välitöitä ja haastetyöt jäivät sivuun. Juhannukselta aloitan kaksi uutta haastetta ja luulenpa niiden toteutuvan lähestyvän joulun takia helpommin :-)

  Lämmintä ja turvallista juhannuksen aikaa kaikille. Itse olen kaukana nettimaailmasta koko juhannuksen, joten juhlikaa viisaasti.